Nyt teen edes yhden asian alusta loppuun.
Sitä minulle sanottiin kun olin raskaana kolme vuotta sitten, että helpottaa elämää, jos ei yritä tehdä mitään asiaa alusta loppuun, koska se ei vaan onnistu, kun on pieniä lapsia. Ja se on kyllä totta.
Kohta kolme vuotta kotona olleena alan hiukan jo kaivata tuoto oikeutta. Kai se on taito sekin, sietää keskeneräisiä asioita ja se odottaminen... Noh, pari päivää olen odottanut tätä tiistaita klo 12-14, sillä tuolloin minä teen juuri noita keskeneräisiä asioita LOPPUUN. Sisälläni joku hyppii ja huutaa onnesta. Pikku asioista ei jaksa edes ärsyyntyä, kun tietää, että tuo kaksituntinen lähestyy.
Noh, se tuli. Hoitaja vaihtui, mikä on harvinaista, mutta syysloma sotkee kuvioita, joten näin pääsi käymään. No eikä siinä mitään, ei haittaa. Noh, tutustutaan vähän enemmän hoitajan kanssa, jotta nuorempi lämpiää ja leikit lähtee sujumaan. Syödään yhdessä, tai siis nuorin syö ja me muut hengaillaan pöydän äärellä. Kaivan jo ompelukoneen sivupöydältä, jossa se on ollut viime viikosta lähtien. Olen keksinyt helpon tavan tehdä jonkun jutun alusta loppuun. Helppo, kiva, jopa tyylikäs panta! PANTA! Hiuspanta, jolla tukkakin pysyy poissa naamalta. Tein viime viikolla niitä jopa kolme ja nyt haluan lisää eri väreissä. Tein yhden noista siis vain itselleni. En minä nyt niin ahne ole.
Pari pantaa kyllä riittää, mutta nyt on saatava yksi mikä sopii mun uusiin pinkkeihin kirppalöytö housuihin! Löysin pinkit farkut, kahdella eurolla. Voitteko kuvitella. Ja eilen sain yhdeltä ihanalta ystävältä farkkuihin sopivaa trikoota, että kangaskin on siis READY!
Leikkaan kangaspalaset, asettelen palaset paikoilleen ja kiinnitän nuppineuloilla. Parin jalan painallusta koneella ja se on valmis.
Imetän pienimmän, jonka jälkeen leikit alkaa uuden hoitajan kanssa sujua!
Noh, kone siis esiin ja asetukset kohdilleen... nönönönönö NÖT
Sehän ompelee paikoillaan.. ei liiku, muutan tikin pituutta, ei. Rämplään kaikkia mahdollisia nappeja ja pistän asetukset taas kohdilleen, mutta EI! ARGH! Kohta on tunti mennyt.
Soitan äidille, entinen ompelija. Ei tiedä, eikä ehdi pohtia just nyt tätä asiaa.
Ompelenko käsin.. ei, se vie liikaa aikaa. Pakko luovuttaa.
 |
| Uskollinen Husqvarnamme, jolla äitini ompeli meille 30 vuotta sitten meidän kaikkien kolmen lapsen vaatteet. |
Kuvien käsittelyä, tunti ei riitä.
Nopea idea blogin postauksesta, ehtisinkö. Ehkä.
Pitäs myös varata matkaliput viikonlopulle Helsinkiin, I LOVE ME -messuille. Ja pariin FB- viestiin pitäisi vastata. Mutta haluan tehdä nyt jotain mitä ajattelin, jonkun jutun. Koti on sotkuinen, wc haisee, kaikkialla on tekemättömiä hommia. Jos keskityn johonkin ihan yhteen pieneen juttuun ja saan sen tehtyä niin jaksan tämän muun kaaoksen. Jos nyt poistun tietokoneen ääreltä, pois makkarista, lapset löytää mut. Isompi etsi mua juuri, mutta hoitaja sai harhautettua ja leikit jatkuivat.
Nyt varaan ne liput. ou nou. Sit pitää hakee kukkaro. Lapset huomaa mut.
Odotan synkronoiko kone puhelimen kuvat. Miksi se ei tee sitä, miksi. Juon tuopillisen mummon mehua ja syön palan tummaan minttusuklaata, jonka sain eilen myöhäisenä synttärilahjana. Olen syönyt parin viikon sisään noin viisi levyä tummaa suklaata. Ihan koukussa. Lupasin, että jätän karkit ja maitosuklaan ja tämä tumma herkku tuli tilalle ja olen ihan koukussa. Paino ei ole noussut, joten kai tää on parempi vaihtoehto.
Lähetän kuvia mesen kautta.. synkronointi ei onnistu.
Voisin toisaalta tallentaa tän postauksen ja sit kännykkäsovelluksella lisätä kuvat siihen, mutta sovellus ei toimi moitteettomasti ni yritänkö edes. No, koitetaan mesen kautta.
 |
| Viime viikkojen voimanlähde. |
Ostin myös viime viikolla uudet lasit. Ratsastan taas muodin harjalla, kuulemma! Olin hakemassa kukkia tyttäreni synttäreille ja ajattelin piipahtaa viereisessä silmälasiliikkeessä. Ihan vaan katselemassa. Stailisti-
optikko käveli luokseni, laittoi nää lasit mun päähän ja sanoi, että tervetuloa sata vuotta eteenpäin. Noi muoviset tätilasit on historiaa. Nää on niin sun juttu. Suomeen pilottilasimuoti on vasta tulossa, mutta Ruotsissa nää on kova juttu. Sangat oli miinus yhdeksänkymmenen prosentin alessa, linssit puoleen hintaan ja saat kaksi vuotta korotonta maksuaikaa. Ja ainahan mä olen ollut vähän erillainen, joten ihastuin näihin täysin. Kuulemma samanlaiset kun mun isällä vuonna -84.
 |
| ja tässä ne on!!! Kuuman Henkka Hyppösen kaa samikset. |
No niin! Kuvat lisätty. Liput tilaamatta. Vartti aikaa. Ainakin sain tän yhden asian tehtyä. Julkaisenko postauksen. En tiedä. Minkä laitan otsikoksi, silläkin on väliä. Anyway, tän päivän väri on pinkki.
 |
| No arvatkaa ehdinkö lukee.. |
 |
| Mun besi meits.. kuva vaan siks koska kakku on pinkki. <3 td=""> |
 |
Keskustelu aamulta maaliskuussa kolmevuotiaan täyttävän poikani kanssa.
Äiti, saanko laittaa koksit jalkaan?
No et kyllä voi laittaa krokseja, siellä on kylmä, vaikka mennäänkin vaan viiden minuutin kävelymatkan päähän. Talvikengät ja toppapuku päälle ja heti.
Itse lähdin sit näin. Ei onneksi poika huomannu.
Välillä sillä ei vaan oo väliä miltä näyttää. |
Tää oli nyt vähän tällänen erilainen päivitys. Kännykkäkuvia ja kuulumisia. Jos tällä on lukijoita, saattaa olla et teen lisää, mutta katsotaan. Pitää keksiä vielä joku vetävä otsikko. mmmmm
(olipa hauska)
Mut joo, oli varmaan sekavaa tekstiä. Toivottavasti ei liian, mutta sellasta tää mun elämä tuntuu välillä olevan. Suurimman osan ajasta. Ja joo, Perjantaina siskon kanssa HELSINKIIN, hotskuun yöksi ja lauantaina I LOVE MEEE -messuille. Sillä tiedolla jaksaa.
Ja nyt menen, vapautan lastenvahdin, jätän kännykän makkariin ja keskityn vain noihin elämäni pikku hetelmiin!
Tsaukki dau, peace and love.
